Kauas on pitkä matka

Matka jatkuu

9.4.2025

Pari mielenkiintoista päivää takana. Sunnuntaina onnistuttiin viimein päättämään mihin matka jatkuu. Vaihtoehtoja oli liian monta mutta lopulta saatiin karsittua osa pois. Kun Saksassa junat kulkevat mukavasti ja meillä oli saksaa osaava ihminen paikalla niin maanantaina alettiin etsiä halvinta lippua jolla matkustaa ympäri maan. Sellaiseksi osoittautui Deutschland Ticket. Hinta 58 euroa ja huhtikuun saa matkustaa paikallisjunilla niin paljon kuin ehtii mutta pikajuniin ei ole asiaa ilman ylimääräistä maksua.

Ensin asennettiin puhelimeen äppi joka tietysti puhui vain saksaa. Kielen sai vaihdettua kun sääti puhelimen asetuksiin kakkoskieleksi englannin. Eipä siitä kauheasti iloa ollut kun vähän väliä kieli muuttui saksaksi. Sitten piti luoda tili ja henkilöllisyys varmistaa filmaamalla passia ja omaa naamaa. Kuvien otto kangerteli enkä tiedä miten pirussa lopulta saatiin tarpeelliset kuvat otettua mutta joka tapauksessa se vaati muutaman valikoidun kirosanan. Sitten saikin työntää tilinumeroa tyrkylle kun Deutschland Ticket on jatkuva tilaus joka velotaan suoraan tililtä kerran kuussa paitsi jos sen on peruuttanut kymmenenteen päivään mennessä. Siispä odotettiin, että kaikki on valmista ja qr-koodi ilmestyy äppiin. Kun koodi tuli niin peruttiin tilaus.

Seuraavaksi etsittiin hotelli Stuttgartista ja ihan hinnan ja sijainnin perusteella valikoitui majoitus joka oli uusi listalla eikä arvosteluja vielä ollut. Kuvat eivät luvanneet luksusta mutta mitä siitä kun tarjolla oli oma kylpyhuone, kahvinkeitin, jääkaappi ja televisio. Kaikki valmiina lähtöön.

Tiistaina oli aika poistua Lindausta. Päivällä hypättiin junaan ja ensin matkattiin Friedrichshafeniin. Siellä käveltiin junan ovesta ulos ja toisen ovesta sisään. Luvassa 2,5 tuntia maisemia. Vähän jännitti kuinka käy kun konnari tuli lippua lukemaan mutta meidän Deutschland Ticket toimi ilman ongelmia. Matkan varrella konnari vaihtui joten lippu luettiin toistamiseen ja kun olin jo ehtinyt sulkea äpin en meinannut millään löytää qr-koodia mutta kyllä se lopulta löytyi. Puoli viiden maissa illalla oltiin Stuttgartissa.

Koska hotellille oli matkaa vain reilu 1,5 kilometriä niin käveltiin rautatieasemalta. Ensivaikutelma Stuttgartista oli positiivinen. Samaa ei voinut sanoa tästä meidän "hotellista". Kun oli otettu avaimet kotelosta yritettiin päästä hissiin. Hissin käyttöön vaaditaan avain mutta kumpikaan meidän avaimista ei toiminut joten lähdettiin kiipeämään neljänteen kerrokseen. Huoneen ovi auki ja tutkimaan mitä löytyy. Ihan ensimmäiseksi nenään otti joku hajuste. Toiseksi huomattiin, että meiltä puuttui luvatut asiat. Ei kahvinkeitintä, ei vedenkeitintä, television teline on seinällä mutta tv on nostettu vaatekaapin päälle. Wifin salasanaa ei löytynyt mistään. Tyynylinassa oli tummia tahroja mutta myöhemmin kyllä löytyi puhdas tyynyliina sängyltä pyyhkeitten alta. Mikroaaltouuniin ei voi koskea koska se on todella tahmainen. Vessan lattia notkuu jalan alla ja verhotkaan ei ole ihan kohdallaan...

Päätettiin poistua etsimään ruokaa ja mietittiin mitä tehdään. Rahoja ei saa takaisin joten jäätävä on. Vietettiin kaupungilla monta tuntia ja tultiin takaisin vasta pimeän tullen. Sänky sentään näytti puhtaalta joten käytiin nukkumaan. Tai ainakin ajatus oli nukkua. Täällä ei tuo äänieristys ole mitenkään kummoinen joten kuunneltiin kun kadulla joku nainen huusi kuin rajapiru. Luulin ensin, että huutaa puhelimeen kun muita ääniä ei kuulunut mutta sitten miesääni komensi jotain ja naisen selittäminen vain lisääntyi. Jonkun aikaa möykkä jatkui ja sitten kuului poliisiauton sireeni. Nainen hiljeni ja hetken päästä poliisit häipyivät pillit päällä.

Tänä aamuna lähdettiin kylälle metsästämään aamiaista. Ensimmäisessä leipomossa meni sähläämiseksi joten juotiin vaan kahvit ja etsittiin uusi aamiaispaikka. Kun leivät ja kahvit oli nautittu palattiin tähän meidän murjuun. Siivojat olivat juuri laittamassa naapurihuonetta kuntoon joten kävin kysymässä wifin salasanan. Onneksi löytyi englantia puhuvia nuoria naisia. Huomautin samalla puuttuvista tarvikkeista. Sain salasanan ja kun oltiin lähdössä kylälle meille kerrottiin, että kahvinkeitin tulee huoneen ovenpieleen. Meillä on ollut kuntokuuri kun hissillä pääsee kyllä alas mutta ei ylös. Siivoojat olivat hississä ja kertoivat, että meidän pitää kiivetä rappuja ekaan kerrokseen ja sieltä ottaa hissi ylös. Ilman siivoojien avustusta kuntoiltaisiin edelleen.

Nyt meillä olisi kahvinkeitin ja oikein kahviakin mutta kahvikuppeja on vaan yksi. Wifin salasanakin toimii, harmi vaan että itse wifi on niin hidas, että se on käyttökelvoton. Huoneessa on ollut ikkuna auki koko päivän ja silti täällä haisee parfyymi. Töllö on edelleen vaatekaapin päällä toimettomana ja verhokin roikkuu puolitangossa keskellä seinää. Onneksi täällä ei tarvi kuin nukkua yöt. Tämä oli nyt kolmas kerta kun tuli valittua huono majapaikka ja joka kerta se on tapahtunut Euroopassa. Pitää varmaan lomailla jatkossa muualla maailmassa...