Kauas on pitkä matka

Rajasählinkiä

9.1.2026

Tervehdys Kuala Lumpurista. Tänne päästiin vaikka olikin taas pari mutkaa matkassa. Välillä oli suorastaan jännitystä ilmassa.

Eilen aamulla lähdettiin Nha Trangista. Tilattiin Grab ja lähdettiin lentokentälle. Lentokentällä sitten huomasin, että lukulasini ovat kadonneet. Ne oli mukana autossa joten sinne ne jonnekin putosivat. Siinä vaheessa kun huomasin asian niin Grab oli jo häipynyt. Olisin voinut laittaa kuskille viestin, että palaa takaisin mutta lasit oli joka tapauksessa ostoslistalla naarmujen ja vääntymisten takia joten annoin olla.

Suunnattiin sisään ja ensin päästiin leimalle. Se oli hieman outoa kun yleensä pitää ensin mennä turvatarkastukseen ja vasta sitten pääsee viranomaisten luo. Turvatarkastus meni ongelmitta. Outoa oli se, että kengät piti ottaa pois ja laittaa läpivalaisuun. Se tuntui olevan muillekin outo asia kun virkailijat joutuivat komentamaan väkeä riisumaan kengät.

Meillä oli toista tuntia aikaa ennen koneeseen nousua joten tuhlattiin viimeiset dongit aamukahviin ja sen jälkeen ostettiin kaksi kartsaa röökiä. Myyjä vetäisi meidän boarding-kortit koneen läpi ja kaikki oli kunnossa. Koneen lastaus alkoi ja portilla sitten tuli ensimmäinen ongelma. Meiltä kysyttiin kuinka kauan aiotaan olla Malesiassa. Kohauteltiin olkia, että eihän me vielä tiedetä. Sitten halusivat tietää miten aiotaan poistua Malesiasta. Sanottiin, että joko lennetään Kuala Lumpurista kotiin tai mennään bussilla Singaporeen ja lennetään sieltä. Sitten piti esitellä hotellivaraus ja odottaa, että kone kaivaa tietoja esiin. Tässä vaiheessa alkoi jo jännittää, että kuinkahan lennon kanssa käy... Malesiaan mennessä ei ole ikinä kysytty poistumisesta mitään. Kaivelin ennen lähtöä netistä Malesian maahantulovaatimuksia eikä missään sanottu, että Malesia haluaisi tietää lähdöstä. Jonkun aikaa meni ja sitten päästiin koneeseen. Nämä kysymyksethän ei oikeasti liity Malesian maahantuloon vaan halpalentoyhtiön politiikkaan kun eivät halua palauttaa ilmaiseksi takaisin lähtömaahan. Tämäkin lentoyhtiö pisti check in -vaiheessa lupaamaan, että maksan palautuskulut, sakot ja luoja tietää mitä ennen kuin lennättävät muualle. Halpalentoyhtiöitten logiikkaan kuuluu myös se ettei päästy vierekkäin istumaan vaan Matti oli jossain 18 riviä taaempana. Maksamalla paikoista olisi tietty päästy vierekkäin. Pitemmällä lennolla olisi ehkä maksettukin mutta reilu kaksi tuntia oli yksi lysti missä istutaan pääasia, että ollaan koneessa.

Pari tuntia meni torkkuen ja lopulta oltiin Kuala Lumpurin kentällä. Käveltiin leimalle ja yllättäen virkailija kysyi missä maahantulokortti on. Olin hölmistynyt, että mikä. Maahantuloilmoitusta ei aiemmin ole ollut eikä siitä myöskään kerrottu netissä. Virkailija näytti suuntaa ja siellä oli seinässä qr-koodi joka piti skannata ja avata nettisivu. Ilmeisesti muutkin olivat yllättyneet maahantuloilmoituksesta koska meitä istui tusinoittain luuri kourassa täyttämässä nettikuponkia. Syntymäajan laittaminen ei sujunut kun olen syntynyt hieman aiemmin kuin vuosina 2000-2026 joten kävelin nuoren miehen luo joka vahti kuponkien täyttämistä. Poika naputteli hetken masiinaa ja siinähän se oli. Kupongin täyttäminen jatkui ja sitten kysyttiin pakollisena tietona poistumista joten kävelin taas pojanklopin luo saamaan ohjeita. Jos lähtöpäivä ei ole tiedossa niin laita saapumispäivä, lennon numero jolla tulit ja se siitä. Majoitus piti ilmoittaa. Hotellissa ollaan. Kirjoitin hotellin nimen ja osoitteen ja törkkäsin lähetä nappulaa. Tuli virheilmoitus. Prkl. Otin sitten hotellin nimen pois ja kirjoitin pelkän osoitteen niin johan kelpasi. Sähköpostiin ilmestyi kuittaus, että lappu on vastaanotettu. Matti sai omansa valmiiksi joten käveltiin taas tiskille passin ja sähköpostin kanssa. Tällä kertaa tuli leima, hymy ja tervetuloa Malesiaan toivotus. Matti kysyi omalta virkailijaltaan maahantuloilmoituksesta ja vastaus oli, että se on tullut tämän vuoden alusta käyttöön.

Vaikka meidät oli turvatarkastettu lähtöpäässä niin laukut piti lykätä uudestaan läpivalaisuun. Matin kassissa oli kenkien lisäksi ne kaksi röökikartsaa jotka ostettiin. Matin kassi auki ja nuori nainen ilmoittaa ettei niitä saa tuoda. Oltiin taas ihmeissämme, että koska tällainen pykälä on tullut. Kyseinen pykälä on ollut voimassa nelisen vuotta mutta kun ollaan aina menty maa- tai vesirajojen kautta maahan niin ketään ei ole kiinnostanut mitä meillä on mukana kun kassit joka tapauksessa läpivalaistaan lähtöpäässä. Siinä sitten kerrottiin, että tullaan Vietnamista ja kartongit on ostettu lentokentältä. Meidän boarding-kortit skannattiin kaupassa mutta kukaan ei sanonut ettei tavaraa saisi ottaa mukaan. Pääasia, että kauppa käy. Virkailija oli ihmeissään siitä ettei meille ollut sanottu mitään. Sitten tuli kysymys heitetäänkö pois vai maksetaanko vero. Pikaisesti suoritettiin laskutoimitus ja päätettiin maksaa. Kävelin sitten kiltisti virkailijan perässä luukulle maksamaan 280 ringgitin rangaistusmaksun. Koppi oli täynnä virkailijoita ja kun naureskellen kysyin sainko nyt rikosrekisterin niin sain vastaukseksi vain hyvän tuulista naurua, kuitin ja tervetuloa Malesiaan toivotuksen.

Seuraava etappi oli etsiä Klia express eli juna jolla pääsee kaupunkiin. Harhailtiin ympäri kentän ostaria opasteita seuraten ja lopulta asema löytyi. Ostettiin liput ja reissattiin KL Sentraliin. Meillä on ennestään matkaliput joihin on vaan ladattu rahaa kun ollaan tultu tänne. Molemmissa korteissa oli 10 rahaa mutta toinen kortti ei toiminut. Toimivaan korttiin ladattiin parikymppiä ja toisen kanssa mentiin lipputiskille. Siellä istuva nainen pyöritteli silmiään ja sanoi ettei lippu ole heidän vaan meidän pitää mennä toiseen kerrokseen. Kiivettiin seuraavaan kerrokseen josta ei löytynyt mitään. Takaisin asemalle toiselle luukulle josta käskettiin taas jonnekin muualle. Lopulta löytyi lentokenttäjunan luukulta tyyppi joka opasti oikeaan osoitteeseen. Touch&gon putiikki löytyi, otettiin vuoronumero ja odotettiin. Lopulta päästiin tiskille selittämään ties kuinka monetta kertaa samaa tarinaa. Mimmi löi kortit koneeseen ja kertoi, että ne ovat vanhentuneet. Maksettiin siis taas kymppi, että saatiin uudet kortit. Toisen kortin saldo siirrettiin uudelle kortille ja toiselle ostettiin lisää. Vihdoin päästiin etsimään metro jolla päästiin hotellille. Lento oli perillä kentällä kolmen aikaan ja kello oli yli seitsemän illalla kun oltiin hotellilla.

Kirjauduttiin sisään ja meidät toivotettiin tervetulleiksi takaisin. Heitettiin laukut pois ja lähdettiin etsimään ruokaa. Tuttu vahtimestari oli alakerrassa ja toivotti heti tervetulleksi takaisin ja piti vaihtaa kuulumiset. Sen jälkeen käveltiin tornien lähellä olevalle ostarille tarkastamaan vieläkö food court oli paikallaan. Sekä tornit että ruokamaailma oli paikallaan.

Kun nyytit oli syöty niin käveltiin kauppaan hakemaan pikaiset aamiaistarpeet. Sen jälkeen saikin kaatua suihkun kautta sänkyyn.

Tänään on sitten ostettu uudet silmälasit, syöty sillä aikaa kun linssejä hiottiin, käyty kaupassa, kattoaltaalla uimassa ja pesty pyykkiä. Huomenna sitten jotain muuta rentoa ja rauhallista.