Kauas on pitkä matka

Eka päivä Nha Trangissa

5.1.2026

Taas on matkustettu junalla, kärsitty huonosta ilmasta ja kummasteltu paikallista hotellikäytäntöä. Lisäksi tietysti ollaan huomattu, että venäläisiä on nurkat väärällään ja meillekin yritetään tyrkyttää venäjän kielisiä menuja ja tv:n tekstityksiä.

Toissa aamuna herättiin vielä Da Nangissa. Aamiaisen jälkeen kerättiin reput ja lähdettiin rautatieasemalle. Luvassa reilu yhdeksän tuntia istumista. Onneksi saatiin viimeiset pehmeät jakkarat. Junassa olisi ollut tyrkyllä myös kovia puisia jakkaroita ja neljän ja kuuden hengen hyttejä. Yöjunallakin olisi päässyt mutta siitä kieltäydyin heti kättelyssä. Nyt nähtiin vähän maisemiakin kun oli päivän valoa. Riisipeltoja piisasi silmän kantamattomiin ja kukkuloitakin näkyi kauempana.

Illalla ennen kymmentä oltiin Nha Trangissa. Ensin piti tietysti odottaa, että ahneimmat kyytifiksarit häipyvät ja sitten alkaa etsiä Grab-kyytiä. Yksi fiksari oli vielä kyttäämässä ja halusi matkasta 150k. Grab kertoi, että hinta on 51k. Fiksari tiputti hinnan sataan tuhanteen joten Grab sai kyydin. Jouduin tosin aika kauan hakemaan meidän hotellia äpistä. Tätä kompleksia myytiin eri nimellä kuin mitä se sitten osoittautui olevan.

Hotellilla sitten seistiin respan jonossa josta meidät ohjattiin tiskin päässä seisovan nuoren naisen luo. Nainen rassasi puhelintaan ja oli tuskaisan näköinen. Reilun puolen tunnin odotuksen jälkeen meille selvitettiin huonolla englannilla, että ollaan ensimmäinen yö toisessa huoneessa ja aamulla yhdeltätoista päästään meidän varsinaiseen huoneeseen. Ensin oli paperisotaa kun piti tietysti maksaa ovikortista takuumaksu. Nainen halusi meidän whatsapp numeron tai edes jonkun paikallisen viestintäpalvelun numeron ja kun pyöriteltiin päätä ettei meillä ole niin saatiin silmien pyörittelyä oikein urakalla. Kun sanoin, että Signalin kautta voi viestittää niin vastaukseksi tuli olan kohautus. Sitten meidät saatettiin hissillä 31. kerrokseen. Ovikortti ei meinannut ensin toimia ja taas oli naisella luuri kourassa. Jonkun ajan päästä paikalle ilmestyi huoltomies joka ruuvasi lukon auki, vaihtoi patterit, kasasi lukon ja häipyi. Meidän ensimmäisen yön huone oli halvempi mutta alennuksesta kukaan ei puhunut mitään. Päin vastoin, planketissa on kissan kokoisilla kirjaimilla ettei rahoja palauteta.

Aamu tuli ja lähdettiin kylälle etsimään aamiaista. Kulman takaa sellainen löytyikin mutta oli suhteellisen surkea ja kokoonsa nähden kallis lautasellinen paahtoleipää. Ei jatkoon. Kello tuli yksitoista joten mentiin alakertaan. Tuossa ala-aulassa on kaksi respan tiskiä ja mitä lie retkien ja autokyytien järjestäjiä. Kun seistiin sen näköisenä, että mihin tästä nyt pitää mennä niin yksi ala-aulan apupojista käski mennä kakkoskerrokseen, kirjautua ulos ja tulla sitten takaisin alas. Niinpä löytyi vielä yksi respa. Siellä ovikortti otettiin pois, maksukuitti annettiin takaisin ja käskettiin istua. Vähän ajan päästä meidät komennettiin takaisin aulan respaan.

Tällä kertaa tiskin päässä seisoi tuskastuneen näköinen nuori mies joka pläräsi taas sitä pirun puhelintaan ja tuijotti vihkoaan. Puolisen tuntia odotettiin kun saksalainen ja respa keskustelivat kääntäjän välityksellä. Vihdoin tuli meidän vuoro ja taas piti vaihtaa papereita ja maksaa toisestakin ovikortista. Kun asioita oli jonkun aikaa säädetty ja respan poika jonottanut kaksi kertaa tiskille niin saatiin vihdoin uudet ovikortit. Nyt tuli pudotusta monta kerrosta kun päädyttiin 18 kerrokseen. Parempi niin koska täällä saa koko ajan odottaa hissiä oli sitten menossa ylös tai alas.

Toista tuntia oli mennyt ennen kuin oltiin meidän uudessa huoneessa. Huone on vähän isompi kuin edellinen ja täällä pitäisi olla täysin varusteltu keittiö ruokailuvälineineen. Hmm....

Asetuttiin taloksi kun tässä huoneessa nyt sitten majaillaan torstaihin asti. Ensimmäiseksi testattiin netti joka ei tietenkään toiminut ja aulan netti tuli ja meni miten sattui. Netti siirtyi valituslistalle joten päätettiin katsoa töllöä kun mainostivat kaapelikanavia. Ei mitään. Ainoa mitä löytyi oli jotain nettikanavia jotka ei tietenkään toimineet kun nettikään ei toiminut. Päätettiin käydä syömässä ja takaisin tullessa valittaa asiasta. Elämäni karmeimman riisiannoksen jälkeen mietittiin ala-aulassa kenelle netistä pitää valittaa. Mentiin siis apupoikien tiskille kysymään josta meidät neuvottiin taas tuskastuneen nuoren miehen luo. Matti kysyi kuinka monta hotellia tässä rakennuksessa oikein on ja vastaus oli, että yksi. Yksi hotelli vaatii kolme tiskiä kun joku hoitaa vain jotain osaa.

Siirryttiin siis taas tuskastuneen nuoren miehen luo. Nyt paikalla oli myös edellisenä iltana ollut nuori nainen joka lähti oikein huoneeseen katsomaan netin toimivuutta. Ei ilmeisesti uskonut mitä kerrottiin. Kun ei saanut luuriaan toimimaan niin uskoi. Kuulemma joku tulee korjaamaan asian. Meni tunti, meni kaksi ja vihdoin nuori mies ilmestyi huoneeseen. Katosta vedettiin ilmastointiluukun ritilä auki ja sieltä kaivettiin nettiloota esiin. Sitten alkoi huoltomies vuorostaan rassaamaan puhelintaan, sammutti ja käynnisti lootan uudestaan muutamaankin kertaan. Kun huoltomies oli ensin puhunut vartin jonnekin niin kaikki nettilinjat pimenivät hetkeksi ja sen jälkeen alkoi yhteys toimia. Seuraava etappi oli televisio. Kun sekin toimii netin kautta niin koko systeemi piti käynnistää uusiksi. Kaukosäätimessä on tusinan verran nappuloita ja vain äänenvoimakkuus on merkitty plussalla ja miinuksella. Loput on sitten arpapeliä. Kun pyysin vaihtamaan tekstityksen toiselle kielelle niin tyyppi veti sen automaattisesti venäjäksi. Huudettiin sitten kuorossa, että väärä kieli. Huoltomies väitti ettei tekstitystä saa englanniksi ja se on kyllä soopaa. No, ainakin töllö toimii.

Koko päivä oli mennyt hotellin säätämisten ja toimimattomuuksien kanssa joten lähdettiin käymään rannalla. Vettä tiputteli pikku hiljaa mutta ei niin paljon, että se olisi häirinnyt. Ranta nähtiin ja vähän kaupunkiakin kun käytiin kaupassa hakemassa aamiaistarpeita. Hotellin nurkalla olevat marketit on melkoisen alkoholipitoisia eikä mitään kunnollista syötävää löydy joten käveltiin vähän kauemmas etsimään kolmioleipää tai jotain vastavaa. Tuossa nyt pari kuvaa kyliltä.

Tänään on pitänyt hoitaa nettiasioita ja setviä seuraavan lennon juttuja. Ulkona tihkutti äsken vettä mutta onhan se lähdettävä katsomaan maisemia ettei mene ihan sisällä istumiseksi. Onneksi tässä kylässä ei juurikaan ole mitään nähtävyyksiä joten ei tarvi juosta ympäri kyliä ihmettelemässä. Nyt ruokaa.