Kauas on pitkä matka

Hanoi ja junamatka

29.12.2025

Tulipa yllättäen mieleen, että tännekin voisi taas päivittää tekemiset. Meidän hotellissa oli niin huono nettiyhteys ettei käynyt mielessäkään aloittaa blogin päivitystä. Hanoi on kuitenkin nyt nähty ja seuraavien päivien ohjelmassa on Da Nang.

Viime päivät seikkailtiin Herra 47 kanssa ympäri Hanoita. Käytiin kirjallisuuden temppelissä, isossa ostoskeskuksessa ja Hanoi Hiltonissa eli vankilassa. Paljon tuli taas käveltyä mutta pari matkaa tehtiin myös taksilla ja Grabilla. Yksi paikallinen erikoisuusruoka bun cha tuli maistettua, toista eli cha caa ei löydetty vaikka etsittiin.

Ensin käveltiin katsomaan temppeliä. Matkalla oli ruokatori joten piti tutkia sekin ohi mennessä. Temppeli oli varsin pelkistetty muihin vastaaviin verrattuna mutta olihan siinäkin vähän näkemistä.

Sitten piti tietysti etsiä ruokaa ja sen jälkeen kahvia ja siinähän se ilta meni mukavasti järven rannalla. Katseltiin kuinka rakentelivat esiintymislavoja uuden vuoden bileitä varten. Kukkapenkitkin saivat uudet kukat joten rotilla on taas uusia polkuja juostavana.

Seuraavana päivänä lähdettiin taksilla jonnekin kaupungin laidalle suureen ostoskeskukseen. Ensin etsittiin ravintolakerros ja syötiin. Sen jälkeen katsottiin näyttely ja lopulta tutkittiin ulkoilma. Pihalla oli huomattavasti kiinnostavammat maisemat kuin sisällä kun Rooma patsaineen näkyi muuttaneen sinne.

Viimeisenä päivänä Hanoissa muutettiin toiseen hotelliin lähemmäs asemaa. Saatiin viimeiseksi yöksi siisti, pieni selli jossa kaksi ihmistä juuri ja juuri mahtuu kääntymään yhtä aikaa joten Hoa Lo vankila oli sopiva vierailupaikka viimeiseksi päiväksi junan lähtöä odotellessa. En jaksanut olla kauhean kiinnostunut paikasta mutta herroja se kiinnosti joten käveltiin näyttely läpi. Videolta katsoin historiikin vankilasta mutta muuten jäi kiinnostus aika vähille.

Lopulta oli aika hakea reput ja lähteä asemalle odottamaan junan lähtöä.

Kun oli aikamme istuttu odotushuoneessa niin virka-asuinen tuli kyselemään minne ollaan menossa ja sitten esiteltiin lippu puhelimesta. Sitten meidät komennettiin junaan vaikka sen lähtöön oli vielä melkein tunti. Käveltiin siltaa pitkin laiturille ja siellä juna jo odotti ja hyttikin oli valmiina.

Meillä oli varattuna neljän hengen hytistä alasängyt. Koko päivän kyttäsin onko joku ottanut samasta hytistä itselleen sängyn. Ei ollut joten oltiin optimistisia, että saadaan pitää koko hytti kahdestaan. Junan lähtöaika tuli eikä hytissä ollut ylimääräisiä ihmisiä. Oltiin tyytyväisiä mutta vain hetken. Hetken päästä ovi aukesi, joku heitti repun yläpunkalle ja katosi. Siinä sitten pääsi kuuluva kirosana. Hetken päästä tyyppi tuli takaisin, otti reppunsa ja häipyi. Yes!

Pari tuntia meni mukavasti. Istuin katsomassa maisemia ja Matti oli jo unessa kun ovi aukesi ja joku pariskunta ryntäsi sisään. Mies sammutti televisioni kysymättä käykö se ja ryntäsi yläsänkyyn. Nainen taiteili itsensä toiseen yläpunkkaan. Sitten alkoi supina. Odottivat, että suljen verhon mutta tuijottelin vaan ulos ja kun ulkona oli pelkkää pimeää niin rassasin puhelinta ja rapisuttelin muovikassia. Tein siis kaikkea pientä passiivisaggressiivista siinä toivossa, että häipyvät. Netin mukaan muissakin hyteissä olisi ollut tilaa mutta ei... Jatkoin maisemien katseelua kun en todellakaan osannut rentoutua vieraitten ihmisten kanssa. Mies hyppi sängystä muutaman kerran yön aikana mutta suurimman osan ajasta pariskunta kuorsasi epävireisenä duona. Jossain vaiheessa sitten torkahdin hetkesi kivikovalle patjalle mutta kun yläpunkan tunkeilija taas kiipesi alas ja painui käytävään niin heräsin siihen. Yritin jatkaa unia mutta eihän siitä mitään tullut pitkään aikaan. Toisen torkahduksen otin sitten joskus aamuyöllä kuuden maissa. Vajaat kaksi tuntia sain nukuttua eli olo on tällä hetkellä tosi utuinen.

Lopulta kello oli jotain seitsemän ja kahdeksan välillä kun pariskunta aloitti taas pulinansa mutta onneksi sitten häipyivät jonnekin eikä enää tulleet takaisin. Täällä tämä yksityisyys on ihan omaa luokkaansa. Nähtiin esim. monta hammaslääkärin vastaanottoa joissa oli tuolit vierekkäin kuin kampaamossa ja näyteikkunan läpi sai katsella hoitotoimenpiteitä.

Lopulta Mattikin heräsi ja kun olivat ilmeisesti sulkeneet ilmastoinnin yöksi niin hytissä oli melkoisen raskas ilma. Lähdettiin ravintolavaunuun etsimään kahvia ja jotain pientä purtavaa. Löytyihän sieltä sämpylää joten istuttiin reppureissaajan seuraksi. Oli Kreikasta kotoisin oleva herra jonka kanssa meillä oli mukava juttutuokio.

Kun juna pysähtyi niin käytiin ulkona jaloittelemassa. Kun kiipesin takaisin vaunuun niin polvelle tapahtui jotain eikä se meinannut pitää alla. Sama polvi on kiukunnut Tokiosta asti kun astuin liukuportaista jotenkin väärin pois. Polvi kesti kyllä kävellä mutta ei tykännyt portaista kun piti mennä alaspäin. Onneksi löysin Kiotosta tiikeripalsamia ja kun muutaman kerran päivässä hieroin sitä polveen niin ongelma pikku hiljaa häipyi. Nyt sitten lenkkaan tuon koiven kanssa kun polveen koskee tällä kertaa eri kohdasta. No nyt menee tiikerit laajemmalle alueelle ja hierominen kestää kauemmin joten ehkä se siitä.

Junamatka kesti kaiken kaikkiaan yli 17 tuntia. Valoisan aikaan sai otettua muutaman kuvankin. Yöllä oli upeita kalliorinteitä, usvaa ja pieniä kyliä mutta niistä ei harmi kyllä tullut yhtään kunnon kuvaa. Tuossa nyt päivemmällä otettuja.

Lopulta oltiin perillä Da Nangissa. Odotettiin rauhassa, että kiireisimmät ehtivät edeltä pois ja kun ruuhka katosi niin tilattiin Grab viemään meidät hotellille. Lyhyt kävelylenkki tehtiin lähikulmilla. Täällä on aikamoinen askelma pois jalkakäytävältä joten niistä en meinaa polven kanssa selvitä mutta muuten kävely joten kuten sujuu. Lisää tiikeriä polveen niin eiköhän se aamulla ole parempi ja pääsee tutkimaan kaupunkia. Nyt unta palloon.